Jokainen päivä tuo mukanaan uudet haasteet, uusia kokemuksia. Uusia ajatuksia, ehkä päähänpistoja joita myöhemmin katuu tai sitten iloitsee siitä kuinka rohkea olikaan.
Mä oon tehnyt viimeaikoina paljon ratkaisuja yhtäkkiä. Oon ehkä vähä kokeillut omia rajojakin tavallaan. Oon halunnut uskaltaa olla enemmän minä. Oon halunnu muuttua. Oon halunnu ehkä jotenkin olla ja elää niin, ettei mieti liikaa ja oo jonkun pelon tai toisten mielipiteiden takia tekemättä jotain mikä on itselle tärkeää. Tavallaan mä jotenkin oon niin elossa, ja siks haluan tehä asioita. Isoja ja pieniä. Laidasta laitaan. Ehkä mä vihdoin alan voida olla oma itseni? Tai ehkä mä haen sitä vielä, mutta suunta on ainakin sitä kohti.
”Liian monta mielipidettä kertomassa oikeest ja väärästä.
Älä usko kaikkien puheita. Kuuntele mut tee sun valinta.
Oot kaunis, rohkee ja elossa, tää maailma muuttuu teoilla.
Voin salaisuuden paljastaa taivas ei oo rajana.”
Oi että mä oon tehny niin isoja muutoksia. Mä vaan menin ja leikkasin mun hiukset lyhyeksi. Sitä mä kadun, se oli just tämmönen älytön päähänpisto ja just sitä semmosta purkamista et jonkun asian täytyy muuttua. No, onneks ne on vaan hiukset ja ne kasvaa takasin. Tai sitten mä teen taas uuden äkkiratkaisun ja laitan pidennökset! Eihän sitä tiiä.
Mä myös hain aivan yhtäkkiä kouluun. Ihan eri alalle mitä mä nyt opiskelen. Tajusin, että mä en oo uskaltanu lähtä toteuttaan mun salaista haavetta. Siis uskaltanut! Oon liikaa miettinyt toisten mielipiteitä asiasta. Mä pistin hakupaperit meneen ja toivon mukaan mä saan syksyllä alottaa puhtaalta pöydältä aivan kaiken. Mä pääsisin toteuttamaan mun unelmia.
Uskon että sillä mun enon kuolemalla on iso merkitys tähän kaikkeen. Mä putosin jotenkin ihan pohjalle ja oon joutunut rämpiin sieltä ylöspäin kohdaten samalla kaikkia muitakin vaikeita asioita. Ja koska sen mun enon kuoleman myötä mä aloin miettimään elämää niin eri tavalla. Sitä, kuinka haurasta kaikki on. Ja sitä miten paljon joku haluais olla elossa ja tehdä asioita mutta ei vaan voi ja tulee aika nukahtaa ikiuneen. Kun ite on jotenkin ollut elämättä vaikka on ihan elossa. Kuulostaa varmaan ihan tosi sekavalta, mutta tarkotan siis sitä että oon vasta tajunnut sen, että pitää tehä asioita, pitää elää ja nauttia elämästä aivan täysillä.
”Täytyy antaa kaikkensa jos haluu kylpee onnessa.
Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa.
Mul on taskus pari unelmaa mutta matkalla myös pari muuttujaa
Juuri kun on kaikki kaunista joku vetää maton mun alta
Elämäs kaks vaihtoehtoa taistelen tai kaadun taistellessa
Luovuta ei löydy sanakirjasta jonka pienenä sain faijalta”
Mä en koskaan luovuta ja mä saavutan vielä ne unelmat mitä mulla on
koska oon menossa niitä kohti kovaa vauhtia.
On vain kaksi päivää jolloin mitään ei ole tehtävissä.
Toinen on eilinen
Toinen on huominen
Tänään on siis oikea päivä rakastaa, uskoa, elää.