Eksiä

”Eksät on vaan eksiä”?

Mulle eksät ei oo vaan eksiä. Ne on ihmisiä, joiden kanssa oon viettänyt pitkään aikaa, jakanut elämää, jakanut mennyttä ja suunnitellut tulevaa. Tutustunut, rakastanut, ihaillut ja kokenut asioita yhdessä -niin hyvässä kuin pahassakin.

Aluksi eron tullessa on yleensä viha, ehkä katkeruus ja kaikkea erilaisia tunteita ristiin rastiin, mutta mitä jää jäljelle? Vaikka eroaminen itse parisuhteesta olisikin ollut oikea ratkaisu, menetät sinulle tärkeän ihmisen elämästäsi. Parhaan kaverin; sen, kenen kanssa koit joskus olevasi kokonainen.

Eron jälkeen on aika oppia elämään yksin, totutella siihen ettei ole sitä jotain keneen turvautua ja kenen kanssa jakaa elämää. Mutta miksi se vaan menee usein niin, että kun erotaan parisuhteesta, se tarkottaa automaattisesti sitä että yks kaks joku sulle tärkeä ihminen vaan katoaa sun elämästä. Se voi olla yks keskustelu, ehkä jopa yksi puhelu -yksi tekstiviesti. Ja padam, joku on vaan poissa. Ihan kun kuolisi. Sitä ei vaan enää oo.

Jotain ketä rakastat, on vaan yhtäkkiä poissa.

Toki on niitäkin paljon, ketkä pystyy jatkamaan elämää sovussa/ystävinä. Arvostan sellaista tosi paljon. Mulla ja mun lapsen isällä meni vuosi, ennenku me saatiin sopu. Musta on ihanaa, että me ollaan nyt jonkunlaisessa sovussa eikä tarvi olla vihaa ja katkeruutta. Se on mulle yksi tärkeimmistä ihmisistä koko maailmassa, oonhan tuntenut sen jo 10 vuotta. Onhan se mun lapseni isä. Ei sitä muuta mikään. Mulla ei oo minkäänlaisia romanttisia tunteita kyseistä ihmistä kohtaan, mutta sillä on aina oma paikkansa mun sydämessä, tapahtui mitä tahansa.

Toivoisin niin, että voisin saada sovun myös toisen mulle tärkeän ihmisen kanssa. Me erottiin loppujen lopuksi aika yhtäkkiä, juuri kun olin kerennyt tutustua tähän henkilöön se oli jo poissa. Ihan perseestä. Mä olisin voinut jatkaa ystävinä.

Mut elämä ottaa ja elämä antaa. Mä uskon kuitenkin, että jokaisella ihmisellä joka on mun elämässä ollut (oli se sitten lyhyt tai pitkä aika) on joku tarkoitus. Ja joskus sen ihmisen tarkoitus on vaan olla sen tietyn hetken siinä. Joskus käy niin että joku palaa sun elämään pitkänkin ajan jälkeen. Silläkin on siinä tapauksessa oma tarkoituksensa.

Oletko sinä joutunut luopumaan yhtäkkiä jostain sinulle tärkeästä ihmisestä? Saitko koskaan välejä kuntoon? Oliko se lyhytkin aika aivan uskomattoman ainutlaatuista? Onko joku ihminen josta olit jo luopunut, palannut yllättäen elämääsi? Kaikilla meillä on oma tarina, ja koetaan asiat omalla tavallamme.

Jokatapauksessa, mä tuun aina muistelemaan lämmöllä ja rakkaudella kaikkia niitä ihmisiä ketkä mun elämässä on olleet, vaikka ne olisikin päättynyt huonoissa merkeissä. Täytyy vaan muistaa, ettei kukaan meistä oo täydellinen ja kaikki meistä tekee joskus virheitä. Niin minä, kuin muutkin.

Rakkaus ei kai koskaan katoa, mutta muuttaa muotoaan?