Taivas ei oo rajana

Jokainen päivä tuo mukanaan uudet haasteet, uusia kokemuksia. Uusia ajatuksia, ehkä päähänpistoja joita myöhemmin katuu tai sitten iloitsee siitä kuinka rohkea olikaan.

Mä oon tehnyt viimeaikoina paljon ratkaisuja yhtäkkiä. Oon ehkä vähä kokeillut omia rajojakin tavallaan. Oon halunnut uskaltaa olla enemmän minä. Oon halunnu muuttua. Oon halunnu ehkä jotenkin olla ja elää niin, ettei mieti liikaa ja oo jonkun pelon tai toisten mielipiteiden takia tekemättä jotain mikä on itselle tärkeää. Tavallaan mä jotenkin oon niin elossa, ja siks haluan tehä asioita. Isoja ja pieniä. Laidasta laitaan. Ehkä mä vihdoin alan voida olla oma itseni? Tai ehkä mä haen sitä vielä, mutta suunta on ainakin sitä kohti.

”Liian monta mielipidettä kertomassa oikeest ja väärästä.

Älä usko kaikkien puheita. Kuuntele mut tee sun valinta.

Oot kaunis, rohkee ja elossa, tää maailma muuttuu teoilla.

Voin salaisuuden paljastaa taivas ei oo rajana.”

Oi että mä oon tehny niin isoja muutoksia. Mä vaan menin ja leikkasin mun hiukset lyhyeksi. Sitä mä kadun, se oli just tämmönen älytön päähänpisto ja just sitä semmosta purkamista et jonkun asian täytyy muuttua. No, onneks ne on vaan hiukset ja ne kasvaa takasin. Tai sitten mä teen taas uuden äkkiratkaisun ja laitan pidennökset! Eihän sitä tiiä.

Mä myös hain aivan yhtäkkiä kouluun. Ihan eri alalle mitä mä nyt opiskelen. Tajusin, että mä en oo uskaltanu lähtä toteuttaan mun salaista haavetta. Siis uskaltanut! Oon liikaa miettinyt toisten mielipiteitä asiasta. Mä pistin hakupaperit meneen ja toivon mukaan mä saan syksyllä alottaa puhtaalta pöydältä aivan kaiken. Mä pääsisin toteuttamaan mun unelmia.

Uskon että sillä mun enon kuolemalla on iso merkitys tähän kaikkeen. Mä putosin jotenkin ihan pohjalle ja oon joutunut rämpiin sieltä ylöspäin kohdaten samalla kaikkia muitakin vaikeita asioita. Ja koska sen mun enon kuoleman myötä mä aloin miettimään elämää niin eri tavalla. Sitä, kuinka haurasta kaikki on. Ja sitä miten paljon joku haluais olla elossa ja tehdä asioita mutta ei vaan voi ja tulee aika nukahtaa ikiuneen. Kun ite on jotenkin ollut elämättä vaikka on ihan elossa. Kuulostaa varmaan ihan tosi sekavalta, mutta tarkotan siis sitä että oon vasta tajunnut sen, että pitää tehä asioita, pitää elää ja nauttia elämästä aivan täysillä.

”Täytyy antaa kaikkensa jos haluu kylpee onnessa.

Taivas ei oo rajana, tanssin avaruudessa.

Mul on taskus pari unelmaa mutta matkalla myös pari muuttujaa

Juuri kun on kaikki kaunista joku vetää maton mun alta

Elämäs kaks vaihtoehtoa taistelen tai kaadun taistellessa

Luovuta ei löydy sanakirjasta jonka pienenä sain faijalta”

Mä en koskaan luovuta ja mä saavutan vielä ne unelmat mitä mulla on

koska oon menossa niitä kohti kovaa vauhtia.

On vain kaksi päivää jolloin mitään ei ole tehtävissä.

Toinen on eilinen

Toinen on huominen

Tänään on siis oikea päivä rakastaa, uskoa, elää.

Minun blogini

Aloin miettimään tätä mun blogin kirjoittamista; miettimään erilaisia aihealueita ja omia eri elämänvaiheita mistä kertoisin. Mulle on kerennyt tapahtua aika paljon 24 vuoden aikana.

Ajattelin kertoa blogissani mm. lapsuudestani, jota elin alkoholismin keskellä. Ajattelin kirjoitella myös joskus itse alkoholismista. Räkäinen juoppo, sairas vai molempia?

Alkoholismi on mulle sydäntä lähellä oleva aihe. Se kiehtoo mua, haluun tietää siitä kaiken ja haluan joskus tulevaisuudessa päästä työskentelemään alkoholistien kanssa. Mä en oo sellainen tuomitseva että ”hiton juoppo” vaan päinvastoin ajattelen että alkoholismi on sairaus ja silloin sellaiseen syvään ojaan joutunut ihminen tarvitsee kaiken avun ja tuen mitä voi saada. Suunta voi olla vain ylöspäin.

Kirjoitan myös lukuisista omista kokemuksista, mitä elämän varrella on tapahtunut. Mm. siitä kun muutin sijaisperheeseen ja siitä kun katkaisin välit biologiseen isääni sekä hänen kohtaamisestaan kuuden vuoden jälkeen. Tai siitä kun minut pahoinpideltiin ollessani raskaana. Tai kun muutin jatkuvasti, ja elin elämää ihmisen kanssa joka oli 5 vuotta käyttänyt huumeita.

Ootko muuten koskaan ajatellut millaista on elää sellaisen ihmisen rinnalla joka toipuu huumeriippuvuudesta? Millaista on olla sellaiselle ihmiselle tukena käänteessä kun käänteessä ja pelätä kokoajan? Mitä kaikkia asioita siihen liittyy? Koin sen kaiken, mutta koin myös millaista on nähdä kun ihminen voittaa itsensä niin täysillä ettei kukaan ikinä. Tai sen kun loppujen lopuksi kaikki vuosien työ valuu hukkaan.

Tällä hetkellä mä elän elämää yksinhuoltajana kaikkine iloineen ja suruineen. Mä oon tosi tyytyväinen mun tilanteeseen. Joskus vaan toivoisin, että löytäisin vielä rinnalleni jonkun sellaisen ihmisen joka arvostaisi minua, hyväksyisi mut täysin sellaisena kuka oon ja pysyisi mun vierellä tuli vastaan mitä tahansa. Mä en vaadi paljoa mieheltä. Mulle on vaan tärkeintä se että kokee olonsa rakastetuksi ja että se toinen on siinä eikä se oo menossa mihinkään sun elämästä.

Pääasiassa kirjoitan tätä blogia siitä millaisen taistelun olen itse elämässäni käynyt ja kuinka olen vaikeista asioista selvinnyt. Mun yksi teksteistä tulee olemaan ”selviytymisen vuosi”, koska mulla oli sellanen ja se oli mulle erittäin tärkeä vuosi.

Mun tarina on selviytymistarina. Ja se tarina kertoo siitä että tärkeintä elämässä ei ole se ettei koskaan kaadu, vaan se että jaksaa aina nousta.

Elämä on nyt ja tässä.