Oon aina haaveillut blogin pitämisestä, mutta mulla ei jotenkin oo ollut voimavaroja siihen. Nyt mä kuitenkin päätin että alan kertomaan omaa tarinaani tänne, mutta mistä aloittaisin?
Mä olen 24-vuotias yksinhuoltajaäiti ja opiskelija. Mulla on takana lukuisia vaikeita kokemuksia, joista olen selvinnyt. Koen jotenkin että nyt kun suurin osa asioista on takanapäin, olen valmis kertomaan niistä enemmän.
Olin tossa alkamassa päiväunille ja selailin instagramia, aloin jotenkin eritavalla kattoon kaikkien kuvia. Katoin ja mietin että meillä jokaisella on oma tarina. Meillä jokaisella on omat huolet ja murheet, omat salaisuudet ja haaveet. Katoin ihmisten profiilikuvia ja mietin, että mitähän tuonkin hymyn takaa löytyy, millainen on hänen tarinansa? Sit aloin miettimään omia kuvia ja sitä että mitähän itse viestitän muille, jotka ei asioista sen enempää tiedä? Mä olen aurinkoinen, hymyilen paljon ja mulla on elämään positiivinen asenne. Mutta kukapa uskoisi, miten kauheita asioita olen joutunut läpi käymään? Kukapa sen näkisi. Mut ne näkee sen lopputuloksen. Mä olen tullut tällaiseksi. Mut mulla on se oma tarina, miksi olen juuri minä, miksi olen tällainen. Kaikki kokemukset, niin hyvät kuin huonot tekevät minusta kokonaisen, sen mitä olen.
Mä olen alkoholistiperheestä. Kuljin pienenäkin aina kodista toiseen kotiin, äidiltä isälle. Sitten mä vaihdoin paikkakuntaa ja muutin hetkeksi sijaisperheeseen, jossa oli omat ongelmansa. Jonka jälkeen mä muutin taas opintojen perässä eri kaupunkiin. Ja sitten mä taas muutin, ja aloin jatko-opiskelemaan. Jossa alkoi mun vaikea parisuhde ihmisen kanssa, joka oli 5 vuotta käyttänyt huumeita. Mä autoin sen irti niistä. Me tehtiin lapsi. Ja voitte varmaan arvata loput? Mä jäin yksinhuoltajaksi, eikä mun lapsella ole isää. Mulla on kuollut ystäviä, mulle on tehty hirveitä asioita. Niinkun varmasti meille jokaiselle.
Meillä jokaisella on se oma tarina, oma matka kuljettuna ja omat suunnitelmat tulevaan. Mua kiehtoo erilaiset tarinat ja kokemukset ja se miten ne on vaikuttanut ihmiseen, miten jostakin ihmisestä on tullut juuri sellainen kun se on.
Miksi nimi ”toiseen kotiin”? Saatoit huomata edellä kerrotuista, että mä olen kokoajan muuttanut, kokoajan sopeutunut, muuttanut ja rakentanut kotia sekä elämää uudelleen ja uudelleen. Mä olen mennyt kokoajan kodista toiseen. Ja siitä mä aion kertoa enemmän myöhemmin. ”If you can dream it, you can do it” taas oli itselle sellainen lause, mikä heti kolahti. Se kulkee mulla läpi elämän mukana ja muistuttaa siitä että anna palaa. Tee asioita mitkä tekee sut onnelliseksi: ”Whatever you decide to do, make sure it makes you happy”. Kaikista tärkeimpänä lauseena silti itselle on ”Per Aspera Ad Astra”, eli vaikeuksien kautta voittoon. Koska näin se vaan on. Mä oon voittanu vaikeudet ja tulen voittaan ne jatkossakin, vaikka välillä tuntuisikin toivottomalta.
Mä olen sellainen rautanen, positiivisella asenteella varustettu selviytyjä jolla hymy irtoaa helposti. Mä osaan arvostaa niitä elämän pieniäsuuria asioita, mitkä on hyvin. Saan niistä voimaa jaksaan aina uudet ja uudet haasteet elämässä. Musta tuntuu, että mut on luotu taistelemaan enkä mä aio luovuttaa koskaan. Enkä mä valita pienistä. Mä tiiän mitä se on, kun on oikeesti asiat aivan päin helvettiä. Oon nähnyt sen omassa ja toisen ihmisen elämässä.
Mut se mitä oon oppinut ehkä kaikista eniten… on se, että kaikesta selviää kun jaksaa taistella. Ihan kaikesta. Ja entä kun ei jaksa taistella? Se onkin se toinen asia; yksin täällä ei pärjää kukaan. Jokainen meistä tarvii joskus tukea ja apua, ja on ehdottoman tärkeää että itse auttaa aina toista kun vaan mitenkään pystyy, oli ne asiat sitten pieniä tai suuria. Mutta tärkeintä on, ettei kukaan jää yksin, ja on tärkeää että ottaa vastaan apua kun sitä tarttee. Mäkin oon tehnyt molempia ja tuun tekemään niin aina.
Ehkä tää on tämmönen sekamelskasoppa tää mun blogi, mutta kerron mun ajatuksia ja kokemuksia, mitä mieleen juolahtaa. Kerron tarinoita, kerron ajatuksia ja kokemuksia. Joistakin vähän enemmän ja joistakin vähän vähemmän.
Jatkan kirjoittamista aina kun ehdin ja jaksan, aurinkoista sunnuntaita kaikille!