Talvi on kulunut nopeaa, kun meillä alkoi uusi arki eli minulla alkoi uusi koulu. Olen kyllä tykännyt tästä koulusta. Lähdin tavoittelemaan salaista sekä pitkäaikaista haavettani rohkeudella ja onnekseni sain huomata että se valinta oli oikea. Se on mun juttu.
En enää ajattele monestakaan asiasta mitään loppuelämän asioita, vaan ajattelen että tässä hetkessä, tässä ja nyt se asia on näin. En siis tiedä, tulenko loppuelämäni tekemään leipuri-kondiittorin hommia, mutta tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa minusta tuntuu että ainakin valmistun jonain päivänä siihen ammattiin ja mä oikeasti nautin siitä!
Tässä syksyn ja talven aikana olen kääntänyt ajatusmaailmani uudelle levelille. Oon keskittynyt enemmän itseeni ja siihen miten ajattelen. Mun voimalauseita on ollut ”sinä pystyt siihen” ”älä kuuntele muita” ”mitä itse haluaisit?” ”miten Sinä haluaisit tämän menevän?” ”uskalla!” ”iloitse” ”nauti” ”unelmoi” ”tee asioita unelmiesi eteen” -”tee ne tänään”.
..mutta tärkeimpänä on ollut lause: ”Remember the little things in life.”. Tämä lause, koska nyt jos koskaan oon tajunnut sen että elämä, siis koko elämä koostuu niistä arjen pienistä asioista, pienistä asioista mitkä yhtenä kokonaisuutena tulevat isoksi. Täytyy muistaa miksi kaikki on hyvin, ja mikä kaikki saa oman olonsa tuntemaan hyväksi ja pitää niistä kaikista asioista kiinni. Tämän lauseen tatuoinkin itselleni käteen muistuttamaan minua joka päivä niistä asioista.
Mistä olet juuri tänään onnellinen? Mitkä on ne pienet (tai suuret) asiat jotka saavat sinut juuri tänään onnelliseksi?
Minä olen juuri tänään onnellinen siitä että minulla on koti, josta pidän vaikka tilat käykin vähän ahtaaksi. Mulla kuitenkin on koti. Mulla on lämmin, mulla on lämpivät ulkovaatteet kun meen tonne hyytävään pakkaseen ja mulla on auto! Kuin siistiä, ku tajusin tänään että ihan vähän aikaa sitten mulla ei ollut autoa! Sillon kaikki oli niin haasteellista ja nyt oon jo tottunu siihen että mulla on se auto ja kaikki on niin helppoa. Mutta ei sais unohtaa näitä asioita!
Oon onnellinen myös siitä että oon ollut nyt poikani kanssa enemmän terveenä ja että saan tehdä asioita joista tykkään ja että mulla on ihmisiä ympärillä keitä rakastan -ja ketkä rakastaa minua. ”Kuinka onnekas olenkaan, että elämässäni on joku, jonka ansiosta hyvästit ovat niin vaikeita.”
Välillä on vaikeita hetkiä ja tuntuu että musta ei oo mihinkään ja en riitä ja ajaudun aina ajattelemaan että mun pitäs olla tommonen ja tommonen ja tommonen, laihempi, parempi, kauniimpi tms. Mutta aika usein jo nykyään saan käännettyäni ajatukseni siihen että ehkä mä riitän. Ja riitänkin, sellaisena kuin oon. Ei mun kaikista tärkeimmät oo koskaan hylänny eikä tuu hylkäämään mua oli sitte pitkä tai lyhyt tukka tai kiloja enemmän tai vähemmän. Mutta nää on niitä asioita, minkä kanssa varmasti moni painii.
En oo kirjoitellu blogia pitkiin aikoihin, kun oon ollu niin väsynyt tuon uuden koulun alotettua ja oon vaan leiponu kokoajan, hehh.. mutta nyt koitan vähän useammin tänne kirjoitella. Että vois kirjoittaa muutakin kun kuulumisia.
Ollaan rakkaan ystäväni kanssa puhuttu paljon viime aikoina asioista ja oli asia mikä tahansa, on tultu joka kerta siihen tulokseen että
Tee niinkuin sydän sanoo.
Sillä pääsee pitkälle.
Aivan ihanaa talvea ja kevään odotusta kaikille. <3